Euroopan Unioni Pentagonin ydinasestrategiassa

Naton puolustusministerit (Elisabetta Trenta, M5S Italiasta ja Florence Parly, LREM Ranskasta) tapasivat Brysselissä 26. ja 27. kesäkuuta hyväksyäkseen uudet «varoittavat» toimenpiteet Venäjää kohtaan, jota on syytetty – ilman minkäänlaisia todisteita – INF-sopimuksen rikkomisesta. Periaatteessa tämä merkitsee, että he seuraavat Yhdysvaltoja, joka päättämällä luopua sopimuksesta 2. elokuuta, valmistautuu sijoittamaan Eurooppaan maalle asetettavia keskipitkän matkan ydinohjuksia (500-5500 kilometriä kantavia), samanlaisia kuin 1980-luvulla (Pershing II ja risteilyohjukset), jotka (samoin kuin Neuvostoliiton SS-20) poistettiin sopimuksella, jonka presidentit Gorbatsov ja Reagan allekirjoittivat 1987.

Euroopan tärkeimpiä maita, jotka enenevässä määrin ovat eriämässä EU:n sisällä, järjestetään uudelleen Naton sisällä Yhdysvaltain johdolla yhteisten strategisten etujen tukemiseksi. YK:ssa sama EU – jonka 27:stä jäsenmaasta 21 on Naton jäseniä (myös Englanti vaikka se on jättämässä EU:n) – hylkäsivät Venäjän ehdotuksen INF-sopimuksen pitämisestä voimassa. Näin tärkeässä asiassa Euroopan hallitukset ja tärkeimmät tiedotusvälineet jättävät tahallaan julkisen mielipiteen vaille huomiota. Näin emme huomaa meitä kaikkia uhkaavaa kasvavaa vaaraa – kasvavaa mahdollisuutta, että jonain päivänä saatamme kärsiä ydinaseiden käytöstä.

Tämän vahvistaa viimeisin strateginen dokumentti Yhdysvaltain asevoimilta, Nuclear Operations (11. kesäkuuta), joka on kirjoitettu Dunfordin johdolla. Koska « ydinvoimamme antavat Yhdysvalloille kyvyn jatkaa omia kansallisia tavoitteita », dokumentti tähdentää, että niiden pitää olla « monipuolisia, joustavia ja mukautuvia moniin erilaisiin vastustajiin, uhkiin ja konteksteihin ». Huolimatta Venäjän varoituksista, että jo yhden pienitehoisen ydinaseen käyttö johtaisi ketjureaktioon, josta saattaisi seurata laajamittainen ydinasekonflikti, Yhdysvaltain doktriini alkaa suuntautua vaarallisen « joustavuus »-konseptin pohjalta.

Strateginen dokumentti vahvistaa, että « Yhdysvaltain ydinvoimat antavat meille keinon käyttää voimaa monenlaisiin kohteisiin kerralla, ja presidentin päätöksellä ». Nämä kohteet (saman dokumentin mukaan) valitsevat itse asiassa tiedustelupalvelut, jotka arvioivat haavoittuvuuden ydinhyökkäyksen tapahtuessa, ja myös laskevat radioaktiivisen laskeuman vaikutukset.

Ydinaseiden käyttö – dokumentti painottaa - « voi luoda olosuhteet ratkaiseville tuloksille. Erityisesti ydinaseen käyttö muuttaisi taistelua perustavanlaatuisesti luomalla tilanteen, joka mahdollistaa komentajille voiton yhteenotossa ».

Ydinaseet tekisivät Yhdysvalloille myös mahdolliseksi « vakuuttaa liittolaisensa ja kumppaninsa », jotka luottamalla näihin aseisiin « luopuisivat ajatuksesta, että omistaisivat omia ydinaseita, täten osallistuen Yhdysvaltain tavoitteeseen, mikä on aseiden leviämisen estäminen ».

Dokumentista kuitenkin selviää, että « Yhdysvallat ja tietyt, valitut Nato-liittolaiset voisivat pitää lentokoneita, jotka pystyvät kuljettamaan sekä ydin- että tavanomaisia aseita ». Tämä tekee mahdolliseksi, että neljä EU-maata, joilla virallisesti ei ole ydinaseita – Italia, Saksa, Belgia, Hollanti – ja myös Turkki, INF-sopimuksen vastaisesti, eivät ainoastaan varastoi Yhdysvaltain ydinaseita (B61-pommeja, jotka 2020 korvataan tuhovoimaisemmilla B61-12-pommeilla), vaan ovat myös valmiit käyttämään niitä ydinhyökkäykseen Pentagonin käskystä.

Hallituksemme ja parlamenttimme, televisiot ja sanomalehdet salaavat meiltä kaiken tämän, enemmistön poliitikoista ja journalisteista vaietessa syyllisinä, ja kuitenkin he toistavat jatkuvasti miten tärkeätä « turvallisuus » on meille italialaisille ja muille Unionin eurooppalaisille. Nähtävästi sen takaavat meille Yhdysvaltain sijoittamat uudet ydinaseet.