EU-maiden farssimaiset suhteet Venäjään

Italian ja Venäjän suhteet ovat “erinomaiset”: näin pääminister Giuseppe Conté vakuutti ottaessaan vastaan presidentti Vladimir Putinin Roomassa. Viesti oli tarkoitettu rauhoitteeksi, jopa unilääkkeeksi, julkiselle mielipiteelle. Periaatteessa kokous rajoittui taloussuhteiden käsittelyyn.

Venäjä, jossa on 500 italialaista yhtiötä, on Italialle viidenneksi suurin vientimaa Euroopan ulkopuolella, ja se toimittaa Italialle 35% sen tarvitsemasta maakaasusta. Tämän vaihdon arvo – Putinin mukaan – oli 27 miljardia dollaria vuonna 2018, mutta 2013 se oli 54 miljardia. Tämä merkitsee summan puolittuneen syystä, jota Conté kutsuu “Venäjän ja EU:n suhteiden huononemiseksi, mikä johti Euroopan sanktioihin” (jotka todellisuudessa päätetään Washingtonissa).

Tästä huolimatta maiden välillä on “vahvat suhteet kaikilla tasoilla”. Rauhoittava sävy, joka muistuttaa Contén vierailusta Moskovassa 2018 ja pääministeri Matteo Renzin matkasta Pietariin 2016, jolloin hän vakuutti, että fraasi ’kylmä sota’ on jäänyt historiaan ja poistunut todellisuudesta”. Joten farssi jatkuu.

Venäjän suhteista puhuttaessa Conté (kuten Renzi 2016) esittäytyy vain EU-maan hallituksen johtajana, vaieten Italian Nato-jäsenyydestä “etuoikeutettuna liittolaisena” pitämänsä Yhdysvaltain komennossa. Niinpä Italian ja Venäjän neuvotteluissa on paikka varattuna vakiovieraalle, “etuoikeutetulle liittolaiselle”, jonka vanavedessä Italia seuraa.

Contén hallitus vakuuttaa suhteidensa Venäjään olevan “erinomaiset” siitä huolimatta, että viikkoa aikaisemmin Naton päämajassa oli taas kerran syyttänyt Putinia INF-sopimuksen rikkomisesta (Washingtonin esittämien “todisteiden” perusteella), siten ryhtyen tukemaan Yhdysvaltain päätöstä haudata sopimus voidakseen sijoittaa Eurooppaan uusia Venäjään suunnattuja keskipitkän matkan ydinohjuksia.

Heinäkuun 3., Putinin italianmatkan aattona Moskova julkaisi Putinin allekirjoittaman lain Venäjän eroamiseksi INF-sopimuksesta, ennalta tehtynä toimena siltä varalta, että Yhdysvallat päättää lopullisesti luopua sopimuksesta 2. elokuuta. Putin myös varoitti, että mikäli Yhdysvallat sijoittaa uusia ydinaseita Euroopan maihin lähelle Venäjää niin Venäjä suuntaa ohjuksensa alueille, joille nämä aseet on sijoitettu. Tämä varoitus vaikuttaa siis myös Italiaan, joka tällä hetkellä valmistautuu ottamaan vuodesta 2020 alkaen vastaan uusia B61-12 -pommeja, jotka ovat myös Italian ilmavoimien käytettävissä – Yhdysvaltain komennon alla.

Viikkoa ennen näiden “erinomaisten” venäjänsuhteiden julistamista Contén hallitus vahvisti italian osallistumisen Nato-joukkoihin – Yhdysvaltain komennossa – vahvuutena 30 sotalaivaa, 30 pataljoonaa ja 30 lentolaivuetta, jotka voidaan saada valmiuteen 30 päivässä Venäjää vastaan vuodesta 2020 alkaen. Venäjän vastaisessa toiminnassa pysytellen italialaiset laivat osallistuvat Naton sotaharjoituksiin sukellusveneillä. Mekanisoidut italialaiset sotavoimat ovat osa Naton tasteluosastoa Latviassa, ja kaksi viikkoa sitten Ariete Armoured Brigade harjoitteli Puolassa. Italian hävittäjiä – Eurofighter Typhoons – on sijoitettu Romaniaan ja Latviaan.

Kaikki tämä vahvistaa sen, että Italian ulko- ja sotapolitiikkaa ei päätetä Roomassa vaan Washingtonissa, aivan nykyisen “itsenäiseksi” määritellyn hallituksen nenän edessä.

Suhteet Venäjään, samoin kuin Kiinaan, perustuvat juoksuhiekkaan, Italian riippuvuuteen Washingtonin tekemistä strategisista päätöksistä. Voimme vain muistaa, miten vuonna 2014, Washingtonin määräyksellä, venäläis-italialainen South Stream -kaasuputki sabotoitiin ja siitä seurasi miljardien eurojen tappio italialaiselle yhtiöille. Italian hallitukseen vaietessa täysin yksimielisesti.